Valo taittuu ikkunasta
sisälle mun lattiaan.
Saman ympyrän se kiertää
joka päivä uudestaan.
Se ei vaihdu vaikka vaihtuu
ympäriltä kaikki muu.
Mennyt huolettomuus haihtuu
Ja taakat pitkin selkää jakautuu.

Vaikka aikuiseksi muuttuu
palasensa halliten.
Silti yksi aina puuttuu
yhä syliin kaivaten.
Pienen pienen kyyneleen
huomaamatta pyyhkäisen
kun lapsi kertoo kirkkain silmin:
Pihalla näin enkelin.

Hetki hetken jälkeen painaa
syvempänä tietoisuus.
On hetket kaikki lainaa.
Ja tää pieni omaisuus
siihen nojaa niinkuin muutkin.
On hauraat tukipuut.
Mutta tyhjyys jäytää luutkin.
Kun se kuilun lailla eteen avautuu.

Vaikka aikuiseksi...

Aamulla se istui meidän autoon,
kun mentiin lumisateeseen.
Iltapäivän potki palloo nauroi viimaan pakkaseen.
Pieni alku vaahteran
yössä kuuta kurkottaa.
´Ja kuva enkelin me tehtiin hankeen hohtavaan.

Vaikka aikuiseksi...

Vaikka aikuiseksi...